lauantai 31. tammikuuta 2015

Lopputyötä ja ajatuksia bloggaamisesta

Lumista lauantaita teille kaikille! Onko lumipyry vaikuttanut teidän päivänne kulkuun tai kenties jopa muuttanut suunnitelmianne? Meitä ei ole lumipyry vaivannut, vaan päivä on mennyt aikalailla ennakkosuunnitelmien mukaisesti.

Minulla oli tälle päivälle oikeastaan kaksi tavoitetta - saada nukuttua univelkoja pois ja saada lopputyö valmiiksi. Niinpä nukuin ihan iltapäivän puolelle saakka. Itse asiassa meidän koko perhe veteli sikeitä yli puolenpäivän. Joskus on hyvä nukkua vähän univelkoja pois. Nukkuminen kun on niin mahdottoman mukavaakin vielä.

Kuvia iltaulkoilulta.

Kun univelkoja oli kuitattu ja aamutoimet oli tehty, oli aika kääriä hihat. Tavoitteena oli nimittäin saada lopputyö täysin valmiiksi ihan kaikilta osin. Pojat lähtivät viemään tyhjiä pulloja, kierrätyselektroniikkaa sun muuta kierrätettävää, mitä autoon oli kertynyt. Lisäksi he aikoivat viedä famulle uuden tietokoneen, jotta famu pääsee kokeilemaan Linuxin käyttöä. Eikö ole ihanaa, että nykyajan isovanhemmat tahtovat seurata aikaansa ja oppia uutta?

Lumipyryssä puistossa lauantai-iltana.

Olin kuvitellut, että lopputyön viimeistely veisi vain pari tuntia, mutta koko päivähän siinä vierähti. Muokkasin vielä word-dokumenttia, korjasin kaikki löytämäni näppäilyvirheet sekä parantelin PowerPoint-esitystä korjaten siitäkin kaikki virheet, jotka silmiini pistivät. Luin kaiken läpi monta kertaa, joten toivottavasti bongasin suurimman osan tekemistäni näppäilyvirheistä. Omia virheitä kun ei tahdo millään huomata.

Reippaita puistoilijoita.

Seuraavaksi siirryin blankettien pariin. Toinen blanketti oli onneksi jo täysin valmis, mutta toisen kanssa aikaaa vierähti yllättävän paljon. Mallasin blanketille näytekappaleita, etsin fiiliskuvia, leikkasin, tulostelin, liimasin, kokosin ja suunnittelin. Välissä meillä kävi yksi sisustuskirppisostajakin, ja sitten homma taas jatkui. Kello taisi olla yli seitsemän illalla, kun blanketti oli lopulta valmis.

Roppe pyörii lumipyryssä.

Lopuksi vielä tulostin työn PDF-versionsa sekä PP-slideinä, ja tarkistin, että kaikki on kunnossa. Niin, ja toki siirsin tiedostot tikullekin. Tiedostojen siirtelykään ei ihan yksinkertaista ollut, koska eri ohjelmat eivät tukeneet toisiaan. Joutui vähän taiteilemaan, mutta lopulta sain kaiken valmiiksi. Olo oli tyytyväinen, mutta väsynyt.

Puistossa satelee lunta.

Vetäsin lenkkivaatteet päälle ja nappasin kaksi paketoitua sisustuskirppistuotetta kainaloon ja hyppäsin lennosta poikien kyytiin autoon. Kävimme postittamassa paketit ja lähdimme lumisateeseen ulkoilemaan. Ulkoilu teki kyllä hyvää pitkän koneella puurtamisen jälkeen. Lunta pyryytti aika kovasti ja vaatteet kastuivat nopeasti, mutta siitä huolimatta ulkoilu teki terää.

Pikkumies puistossa.

Eilen kirjoittelin teille siitä, kuinka blogini on viime päivinä keskittynyt lähinnä meidän arkeen, kotiaskareisiin ja puistoiluun. Itse seuraan aktiivisesti viittä blogia ja olen huomannut, että suosituimpia päivityksiä ovat juurikin ne arkipostaukset. Postaustoiveiden ykkönen on aina bloggarin päivä aamusta iltaan. Myös bloggaajien arkiruoista, arkiurheilusta, aamutoimista, ilta-askareista sekä arjen aikatauluista kysellään paljon. Onko se kuitenkin niin, että ne arkiset päivitykset ovatkin niitä mukavimpia?

Leppäkertun kyydissä.

Itsestäni tuntuu, että olisi kiva kirjoitella taas sisustusaiheisia päivityksiä. Onneksi menemme kevättä kohti, valonmäärä lisääntyy ja sisustuskuvien ottaminen helpottuu. Paljonhan tammikuussakin on tapahtunut muutoksia jo pelkästään oman kotimme sisustuksessa, joten sisustusteemoja on kyllä luvassa. Kunhan vain saamme lisää luonnonvaloa, pääsen kuvailemaan kotiamme.

Potkurilla pääsee.

Helmikuussa on luvassa myös mielenkiintoisia sisustusliikkeiden kanta-asiakasiltoja, joihin varmasti osallistun kamerani kanssa. Lisäksi kevättä kohti mentäessä sisustustapahtumien määrä kasvaa hurjasti. Ja 11. päivän jälkeen pääsen esittelemään teille myös lopputyönikin. Ette varmasti malta odottaa - no, toivottavasti edes vähän kiinnostaa.

Kotia kohti potkutellen.

Nyt olemme saaneet ulkoilun jälkeen kuivaa vaatetta päälle ja seuraavaksi vuorossa on iltatoimet. Huomenna lähdemme koko perheen voimin messuilemaan, joten pitää mennä aikaisin nukkumaan. Sosiaalisesta mediasta on kantautunut tieto, että Rakenna ja Remontoi -messut ovat tänä vuonna erittäin onnistuneet, kattavat ja mielenkiintoiset. Huomenna on siis mukava päivä tiedossa.

Ellu antaa vetoapua.

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava lauantaipäivä. Minulla on ainakin nyt ihan voittajaolo, kun lopputyö on vihdoin valmis. Nyt ehtii taas enemmän liikkumaan, urheilemaan ja rentoutumaan. Ihanan leppoisaa lauantai-iltaa teille ja huikean mukavaa huomista päivää!


perjantai 30. tammikuuta 2015

Isin syntymäpäivänä paistoi aurinko

Ihanaa alkanutta viikonloppua teille jokaiselle! Onko perjantai mennyt kuin siivillä vai madellut etanan tavoin? Meillä päivä meni lopulta hyvin nopsaa. Pikkumies heräsi ennen äitiä, joten kiirettä riitti aamusta alkaen. Hätäisiä aamutoimia, pikaisia aamurutiineita ja vihdoin, kun kaikki oli tehty - nukahti pikkumies uudelleen. Sainpas soitettua verotoimistoon ja hoidettua muitakin pikkuasioita siinä pikku-ukon torkkuessa.

Aika pian kaveri heräilikin torkuiltaan ja pääsimme pyykkäämään, kokkaamaan ja leipomaan. Lounasta valmistaessamme teimme isille pienen synttärikakun. Päädyimme tällä kertaa makeaan kääretorttuun. Mukavasti kääretorttu valmistui siinä kokatessa, kun pikkumies taitavasti autteli äitiä. Roopesta on kyllä keittiössä jo oikeasti tosi paljon apua.

Kääretorttu valmiina jääkaappiin makustumaan.

Lounaan jälkeinen aika meni tälle viikolle hyvin tyypillisesti leikkiessä ja touhutessa. Junaradan rakensimme, ja Roope määräsi äitin leikkimään radalla. Niinpä äiti rakensi oikein pitkän junan, asetteli keskelle talon autoineen ja pihaeläimineen ja puksutteli junalla pitkän tovin. Välillä tuli lauleskeltua Pienen pieni veturi -laulua. Roope katseli vierestä äitin leikkiä ja nautti silminnähden.

Roope ja junaleikit.

Iltapäivällä kutsuimme isin alakertaan synttärikahveille. Isi sai maistella kakkua, juoda kahvia ja nauttia meidän hyvästä seurasta kesken työpäivän. Hyvin malttoi isi kahvitauon pitää, ja kakkukin oli kuulemma oikein hyvää. Toki meillä oli isille myös kortti sekä avoin lahja, jonka sisällön tarkkaa muotoa sekä ajankohtaa yhdessä suunnittelemme.

Isi synttärikakkukahveilla.

Kakkukahvien jälkeen leikimme ja touhusimme hetken vielä sisällä, mutta sitten oli päästävä ulos, koska ulkona paistoi aurinko. Voitteko kuvitella! Pitkän pimeän tauon jälkeen aurinko esittäytyi meille. Pitihän sellaista ihmettä lähteä katsomaan. Portailla kun laitoin Roopelle kenkiä, katseli kaveri hämmentyneenä ympärilleen ja totesi, että aurinko paistaa. Auringonpaistetta piti ihmetellä vielä pariinkin otteeseen uudelleen. Taivaalla loimottava valoilmiö oli selvästi mieluinen yllätys pikkumiehelle.

Roope ja legot.

Lentokonekin lähti katsomaan aurinkoa.

Äiti kuvasi innoissaan valoilmiötä.

Ulkosalla leikimme omalla pihalla potkien palloa, leikaten nurmikkoa ja haravoiden. Roopelle oli erittäin tärkeää, että äiti leikkaa nurmea hänen ruohonleikkurillaan, ja hän haravoi vieressä. Niin me sitten siistimme nurmikkoa. Lapsen mielikuvitus on kyllä vertaansa vailla.

Lapiohommissa.

Kun ruohomatto oli siistitty, sai äiti houkuteltua pikkumiehen puistoon ihailemaan aurinkoa. Roope otti mopon alleen ja sitten mentiin. Vauhti oli välillä aika kova liukkaasta kelistä huolimatta. Yhdessä loivassa ylämäessä kaveri jäi sutimaan paikoilleen, mutta muuten mopo kulki moitteetta myös jäisellä tiellä.

Mopolla puistoon.

Puistossakin aurinko helli meitä. Roope kiipeili, kiikkui ja keinui auringon paistaessa pellon takaa. Pitkän, pitkän tovin kiikuimme myös yhdessä heilurikiikussa. Lopulta äitin etureidet menivät jo ihan maitohapoille, kun äiti potki niin kovasti meille vauhtia. Hyvää treeniä taas äitille.

Kevätaurinko ja kiipeilyä.

Heilurikiikussa äitin kanssa.

Neljän aikaan puistoon tuli myös tuttuja kavereita. Roope innostui aivan mahdottomasti lapsiseurasta. Ensin kaverukset kiikkuivat pitkän tovin. Seuraavaksi pojat hyppäsivät auton kyytiin ja sitten juostiinkin jo pitkin peltoja - välillä pallon perässä ja välillä muuten vain. Ei haitannut umpihanki, ei liukkaus, eivätkä ylämäet, kun pienet miehet juoksivat menemään. Kivaa tuntui olevan ja tulipahan pojilla liikuttua oikein kunnolla.

Pojat autoilevat.

Viiden aikoihin meidän oli aika suunnata kotia kohti. Mopo kulki taas paikoin aikamoista kyytiä. Loppumatkan äiti sai ihan juosta, jotta pysyi perässä. Liukas keli ei menoa hidastanut kyllä millään tavoin ja pikkumies nautti selvästi mopoilusta pienen tauon jälkeen.

Mopolla pääsee.

Täältä tullaan.

Kotona synttärisankari olikin jo lopetellut työpäivänsä. Äiti paketoi yhden postitettavan sisustuskirppisostoksen ja sitten hyppäsimme porukalla autoon. Postiin oli muutakin asiaa, sillä tulostimen musteet olivat vihdoin saapuneet. Huomenna saan siis lopputyön vihdoin valmiiksi. Loistavaa! Niin, no sieltä kaupasta haimme sitä maitoa. Tällä kertaa taisimme ottaa liki 10 litraa. Katsotaan, kuinka pitkälle sillä pötkii.

Kauppareissulla.

Tällä viikolla ei ole tullut kirjoiteltua sisustusaiheisia postauksia, vaikka sisustus teemana on paljon mielessä pyörinytkin. Arki on toisaalta vienyt ihan mennessään, ja näiden sisustuskirppiskauppojen myötä tekemistä ja erilaista ohjelmaa on riittänyt. Kodin sisustusta on kuitenkin koko ajan pikku hiljaa muokattu ja tavaroita on karsittu, jotta kevätaurinko mahtuu tulvimaan sisään. Lähitulevaisuudessa pitäisi olla taas kanta-asiakasiltojakin tiedossa, joten kyllä niitä sisustuspostauksiakin taas tulee. Toivottavasti meidän tavallinen arki ei ole ihan puuduttanut teitä.

Huominen menee pitkälti lopputyön parissa ja lisäksi ainakin yksi sisustuskirppisostaja käy noutamassa ostoksensa, mutta sunnuntaina suuntaamme Remontoi ja Rakenna -messuille. Mielenkiintoista messupostia siis ainakin luvassa. Lisäksi maanantainakin on luvassa erityisen jännä päivä tälle mammalle.

Toivottavasti teidänkin viikkonne on ollut antoisa ja tuleva viikonloppu tarjoaa mahdollisuuden ladata akkuja ja rentoutua viikon jäljiltä. Minä haaveilen täällä edelleen rentoutumisesta kudelman parissa - ehkä sitten lopputyön jälkeen. Ihanaa viikonloppua teille kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

torstai 29. tammikuuta 2015

Torstain tapahtumia

Torstai on toivoa täynnä. Johtuneekohan se siitä, että torstain jälkeen on perjantai ja alkaa viikonloppu? Vaikka torstai onkin vielä tavallinen arkipäivä - joskin hyvin lähellä viikonloppua -, on meillä ainakin ollut oikein mukava päivä. Aamulla tosin taas väsytti rankasti ja pikkumies heräsi ainakin tuntia aiemmin kuin yleensä, mutta ihan hyvin meillä päivä lähti käyntiin. Mitä nyt äitillä vähän kiirettä piteli.

Aamuleikkejä.

Aamu meni autoilla leikkiessä ja halaillessa. Valmistimme myös yhdessä lounaan. Roope auttoi innokkaasti äitiä myös sipuleiden kuorimisessa ja pilkkomisessa. Uteliaana seurasin, alkavatko pikkumiehen silmät yhtään vuotamaan, mutta ei kaveri ollut moksiskaan. Innokkaasti hän irroitteli sipuliviipaleista renkuloita, jotka äiti sitten karamellisoi.

Innokas tiskaaja.

Lounaan ja lukuisten leikkien jälkeen Roope auttoi äitiä myyntiin menevien ruukkujen tiskaamisessa. Tiskaaminen on ollut viime päivinä todella pop. Aamulla ei äitin tarvinut edes kattilaa tiskata, kun pikkumies hoiti homman. Kokkaaminen alkaa nopeutua kummasti, kun Roope hoitaa kaiken käsitiskin - ja vielä niin mielellään.

Uusia hassuja leikkejä meillä.

Jostakin kummasta hoksasimme mennä leikkimään monenlaisia leikkejä portaiden alle. Roopen mielestä portaikon alla oli äärimmäisen jännää - pienestä ne pienen miehen ilot syntyvät. Leikimme pikkuautoilla, palloilla, isoilla autoilla, pehmoleluilla ja vaikka millä - tutuilla leluilla siis, mutta uudessa paikassa. Palloja saattoi pomputella portaita vasten ja traktorin saattoi lähettää portaiden alta matkaan - yleensä traktori päätyi keittiöön.

Uusi jännä leikkipaikka.

Olimme portaikon alla leikkimässä ja kikattamassa, kun ovikello soi. Roope juoksi innoissaan avamaan oven toistellen, että täti tulee. Ja tätihän sieltä tuli, nimittäin äitin sisustuskirppisasiakas. Tällä kertaa ehdimme jutella pitemmän tovin tämän tätin kanssa Roopen pyöriessä meidän ympärillä innoissaan ja esitellessään lelujaan. Meillä oli oikein mukava juttutuokia ja ostaja oli oikein tyytyväinen hankintoihinsa. Me varmasti tapaamme vielä. Asumme nimittäin ihan lähekkäin ja meillä on yllättävänkin paljon yhteistä. Ja itse asiassa tämäkin oli jo toinen tapaamisemme. 

Roope leikkaa äitille hedelmiä.

Sisustuskirppisostajan lähdettyä lähdimme Roopen kanssa yläkertaan leikkimään. Leikkasimme hedelmiä, ja Roope kokkaili innokkaasti äitille erilaisia ruokia sekä keitteli kahvia. Pikkumies hallitsee kyllä keittiöhommat ihan suvereenisti. Kokemusta selvästi on.

Roope kokkaa.

Kohta saa äiti ruokaa.

Alakerrassa rakensimme majan nojatuolin ja keittiöntuolien varaan. Maja oli aika jännä ja ihana paikka pikkumiehen mielestä. Kuvaa en hoksannut meidän majasta ottaa. Luimme myös kasan kirjojakin ennen kuin Roope tahtoi taas uuteen jännään leikkipaikkaan eli portaiden alle. Portaiden alla kaveri paljasti yhden selkeän luonteenpiirteensä leikin yhteydessä. Meidän pikkumies kun on erittäin tarkka ja säntillinen. Hän kokosi kasan pikkuautoja tarjottimelle ja käänteli tarkasti jokaisen auton oikeinpäin ja mietti ja sommitteli autoja pitkään, jotta kaikki mahtuivat tarjottimen päälle. Luonteeltaan yhtä tarkka äiti ei voinut kuin ihailla jälkikasvunsa touhuja.

Tarkkaa hommaa.

Seuraavana meillä oli vuorossa leipomista. Kello kun oli jo yli neljä ja edelleen räntää satoi ihan vaakana, niin päätimme ulkoilun sijaan leipoa. Lisäksi tuuli kävi ihan luihin ja ytimiin jopa postinhakureissulla, joten ulkoilu ei jotenkin houkutellut. Niin me sitten leivoimme herkullisia toffeemaisia pikkuleipiä. Roope söi taikinaa varmaan ainakin pari desiä. Kaveri myös vatkasi taikinan ja seurasi tarkasti jokaisen pikkuleivän pyörittelyn - ja taas niin mahdottoman innokkaasti vielä.

Pikkuleivät valmiina.

Ehdimme leipomusten jälkeen vielä pari kirjaa lukea ennen kuin isi lopetteli työpäivänsä. Äiti kapusikin melkein samantien yläkertaan väkertämään lopputyötä, ja pojat lähtivät ulkoilemaan. Rattikelkalla olivat pojat lenkin tehneet ja äiti sai sillä aikaa yllättävän paljon aikaiseksi. Pikaisesti välissä piti käydä asioilla lopputyöhön liittyen ja sitten taas pakertaminen lopputyön parissa jatkui.

Nyt on kyllä hyvät fiilikset lopputyön suhteen. Vaikka mustetilaus on edelleen jossakinpäin maailmaa matkalla Hong Kongista kohti Suomea, niin silti työ on näin hyvällä mallilla. Olen tosi tyytyväinen ja helpottunut. Nyt on mukava lähteä saunaan ja painua nukkumaan. Huomenna onkin jo perjantai ja isin synttäripäivä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kiireinen keskiviikko

Tänään ei ole ollut sinänsä mitään erityistä ohjelmaa, mutta silti päivä on ollut aivan täynnä touhua. Voisi jopa sanoa, että takana on kiireinen keskiviikko. Isi lähti aamulla toimistolle, joten tokihan Roopekin siinä samalla heräsi. Pikkumies malttoi onneksi odotella peiton alla, kun äiti kiirehti omien aamutoimiensa kanssa. Vähän meinasi äitillä hikeä puskea jo heti aamusta - etenkin, kun väsyttikin vielä niin kovasti.

Mitähän tässä tapahtuu?

Äitin aamutoimien jälkeen vuorossa oli leikkiä, Roopen aamutoimia ja alakerran siistimistä sekä tietenkin lounaan valmistus. Roope innokkaasti kokkaili äitin kanssa, tahtoi ruokaa lautaselleen ja erittäin innokkaasti lusikoi ruokaa paikasta A paikkaan B - lautasella siis. 

Ruoan siirtelyä lautasella.

Kun ruoka oli tehty ja näennäisesti syöty, alakerta siistitty, aamutoimet hoidettu, Brion junaradalla leikitty ja jopa viisi pitkää kirjaa luettu, oli aika siirtyä tekemään yläkerran viikkosiivoja. Roope innostui kovasti, kun äiti ehdotti yläkerran siivoamista. Kylpyhuonetta ja saunaa kun äiti jynssäsi, leikki Roope tuttuun tapaan piilosta siivouskomerossa. Välillä pikkumies kokkaili äitille pikkukeittiössä ja välillä leikittiin palloilla makuuhuoneessa. Oli jännää vierittää palloja sängyn ali aina puolelta toiselle.

Kahvia äitille.

Ja vettä päälle.

Kun yläkerta ja portaikko oli kauttaaltaan kuurattu, luututtu, järjestelty, imuroitu ja siivottu, siirryimme alakertaan paketoimaan paria sisustuskirppispostipakettia. Roope auttoi äitiä innokkaasti. Etenkin teippaus oli pikkumiehen mielestä erityisen mukavaa - kuten kuvasta näkyy.

Roope teippaa.

Tässä vaiheessa päivää iltapäivä oli jo pitkällä, joten suuntasimme kiireellä ulkoilmaan. Ulkona ensimmäisenä olikin vuorossa lumityöt. Roope nautti kolan kyydistä sekä siitä, kun sai pyörähtää aina lumen mukana hankeen. Tällä tyylillä kolasimme sekä etu- että takapihan. Tulipahan pieni treeni äitille, kun lumen lisäksi kolassa oli liki 20 kilon lisäpaino.

Liukumäkeä rakentamassa.

Takapihan lumikasasta saimme sen verran korkean, että siihen pystyi tekemään liukumäen. Liukurit vain alle ja laskemaan. Roope nautti tästä leikistä aivan valtavasti. Oli kiva laskea itse, mutta oli myös erittäin kivaa, kun äiti laski liukurilla. Pikkumies nauraa hörötti ihan ääneen. Äitistäkin oli kyllä erityisen kiva laskea mäkeä liukurilla.

Lumenkaivuuta.

Tutkimusretkellä omalla takapihalla.

Pihaleikkien jälkeen piti tietenkin saada sukset jalkaan. Niin me sitten teimme vielä hiihtolenkinkin. Jokin siinä hiihtämisessä tuntuu nyt kiehtovan pientä miestä todella kovasti. Hiihtolenkin jälkeen piti kotipihalla saada myös maalata talon ulkoseiniä. Suosikkihommaa tämäkin!

Pieni mies hiihtää niin innokkaasti.

Vaikka ulkona ei pakkasasteita juurikaan ollut, oli ilma tuulinen ja kylmä. Niinpä ennen viittä suuntasimme sisälle lämmittelemään. Siistimme itsemme, vaihdoimme vaatteet, leikimme, pakkasimme laukut ja odottelimme isiä kotiin. Isi tulikin juuri sopivasti, kun olimme pukemassa takkeja päälle. Ja ei kun autoon ja menoksi.

Pieni hiihtäjä.

Huristelimme ensin Vesalaan viemään sisustuskirppisostosta. Siitä ajoimme Itikseen postittamaan ne kaksi sisustuskirppispakettia, jotka Roopen kanssa paketoimme. Tarkoitus oli vielä käydä Mellunmäkeenkin viemässä yksi ostos, mutta treffit peruuntuivat - ihan oikeasta ja asiallisesta syystä kyllä. Toivottavasti kaikki on nyt hyvin. Saamme kyllä järjestettyä uudet treffit.

Joskus voi käydä näinkin.

Ajelimme vielä Kannelmäkeen viemään yhden sisustuskirppisostoksen, ja lopulta hurautimme kotiin iltahommiin. Moni tavara löysi tänään uuden kodin, vaikka yhdet treffit peruuntuivatkin. Ja paljon oli touhua meidän päivässämme. Ei loppunut tekeminen missään vaiheessa kesken.

Hiihtäjän lepotauko.

Nyt on kodin ja Ellun iltahommat tehty. Pojat ovat kylvyssä ja kohta on äitin vuoro. Taas väsyttää erityisen paljon, joten ihana päästä saunan kautta nukkumaan. Onkohan tämä nyt talviväsymystä vai joko voi puhua kevätväsymyksestä? Tällä viikolla kun on väsyttänyt niin poikkeuksellisen paljon. Mites teillä - oletteko pysyneet virkeinä?

Itiksen leikkipaikalla.

Isi oli toimistolla tulostellut äitille materiaalia lopputyöhön, joten huomenna pääsen taas pienen tauon jälkeen lopputyön kimppuun. Ehkä tällä viikolla saisin työn ihan kokonaisuutena valmiiksi. Siinä on ainakin hyvä tavoite. Ensi viikolla voi sitten treenailla tarvittaessa työn esittelyä.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Tiistain touhuja

Huomasin tuossa juuri, että tällä viikolla siirrymme jo helmikuun puolelle. Vaikka tammikuuta pidetään pitkänä kuukautena, on aika kyllä juossut todella nopeasti. Heti helmikuun jälkeenhän on jo ihan kevät - ainakin minun mielestäni. Kevättä kohti siis mennään hurjaa vauhtia - ja mikäs sen mukavampaa.

Viime yönä nukuin kuin tukki - tai kuin uppotukki Pikku Myytä lainatakseni. Nukuin myös pikkaisen liian pitkään, mutta silti olin tolkuttoman väsynyt herättyäni. Onneksi aamutoimien jälkeen sain koneistoin käyntiin ja päivä lähti ihan hyvin liikkeelle. Roopekin heräsi poikkeuksellisen varhain, mutta pikkumiehellä koneisto käynnistyy kyllä paljon äitin koneistoa nopeampaa.

Raukea tammikuinen aamupäivä.

Touhusimme Roopen kanssa aamutoimia, kokkailimme, leikimme ja aika pian lounaan jälkeen aloittelimme myös alakerran viikkosiivoja. Oli ihan piristävää heittää matot ulos jo keskellä päivää ja aloittaa kunnon touhuilut. Roopekin oli niin virkkuna ja touhussa mukana. Ja mehän saimmekin vessan kuurattua, lattiat luututtua, matot ja sohvan imuroitua, pölyt pyyhittyä, keittiön pestyä, kukat kasteltua ja peilit puhdistettua. Tehokkaita siis olimme - ja meillä oli vielä kivaakin.

Siivouksen lomassa ehtii aina leikkiä.

Siivousten jälkeen suuntasimme ulkoilemaan. Äiti veti pojan rattikelkalla ensin mäenlaskuun ja sitten puistoon. Mäenlaskusta Roope kyllä tykkää, mutta kovin montaa kertaa peräkkäin kaveri ei tahdo laskea. Olisiko homma kuitenkin pitemmän päälle liian tylsää?

Valmiina laskuun.

Puistossakin ehdimme leikkiä, kiikkua ja touhuilla ennen kuin Roope hyppäsi rattikelkan kyytiin ja äiti veti kaverin kotiin. Aika paljon oli teitä taas hiekotettu, mutta ihan hyvin kelkka kulki - ainakin paremmin mitä potkuri.

Kuvien perusteella pikkumiehellä on aina pipo silmillä - sattumaa kenties.

Roope tahtoi maalata - liekö saanut vaikutteita, kun äitillä niin usein maalipensseli kourassa?

Omalla pihalla pikkumies maalasi maalipensselillä ja touhuili niitä näitä ennen kuin tahtoi taas sukset jalkaansa. Äiti auttoi suksien kanssa, ja niin me suuntasimme hiihtoretkelle. On se vain uskomatonta, kuinka nopeasti pieni ihminen oppii uusia asioita, kun vain intoa ja tahtoa riittää. Taitavasti Roope osaa jo kääntyä, pakittaa ja pääsee itse ylöskin kaaduttuaan. Niin taitavaa ja jotenkin niin mahdottoman suloista.

Eikö olekin suloista?

Umpihankihiihtoa.

Hiihtoreissun jälkeen meillä kävi yksi sisustuskirppisostaja. Roope innostui jopa halaamaan kävijää. Ehdimme myös leikkiä ja syödäkin ennen kuin isi-ihmisen työpäivä päättyi. Pojat lähtivät heti hakemaan isin unohtuneen pipon ja sitten suuntasimme maitokauppaan. Taas siis sama tilanne - muuten ei olisi ollut pakko käydä kaupassa, mutta kun kaikki maito oli lopussa. Viisi litraa maitoa riittää näköjään pari-kolme päivää - vaikka äiti ja isi eivät juo maitoa ollenkaan.

Maitokaupan leikkipaikalla.

Maitokauppareissun jälkeen äiti lähti lenkille ja soitteli samalla mummille Pohjanmaalle. Äitin lenkin aikana pojat touhuilivat kotihommia ja olivatpa ehtineet ulkoillakin ainakin yhden jalkapallopelin verran. Hyvin oli kuulemma pikkumieheltä jalkapallonpeluu luonnistunut. Pallonkäsittely kaikissa muodoissaan tuntuu olevan Roopelle hyvin luontaista ja helppoa.

Ruokakaupassa.

Arkista aherrusta ja touhua on siis tämäkin päivä ollut täysi. Eikö arki kuitenkin ole aika mukavaa? Mukavasta arjesta tulikin mieleeni, että minua on viime päivinä vaivannut erikoinen haave - olen kovasti haaveillut kutomisesta. En ole varmaan kymmeneen vuoteen kutonut mitään, mutta nyt tahtoisin kutoa isoilla bambupuikoilla paksua alpakkalankaa. Kuvittelen niin itseni villasukat jalassa sohvalle ihanan alpakkalangan, kutimien ja höyryävän teen kanssa kutomaan. Saahan sitä aina haaveilla. Olen myös ihastunut alpakkalangasta tehtyihin luonnonvärisiin kaulahuiveihin, joten pitäisin varmasti myös lopputuloksesta.

Onko teillä mitään isoja tai pieniä haaveita tällä hetkellä mielessä? Tämä kutomishaave tuli minulle itselleni ihan täytenä yllätyksenä - ajatus ei ole kuitenkaan jättänyt rauhaan. Pitäisiköhän sitä bambupuikot ja alpakkalankaa hankkia? Se vielä onnistuisikin, mutta entä se rauhallinen hetki sohvalla? Siinä olisikin jo haastetta.