perjantai 27. helmikuuta 2015

Sellon reissu

Kerrassaan ihanaa perjantai-iltaa! Joko olette viikonloppufiiliksissä? Millainen viikonloppu teillä on tiedossa? Meillä ainakin on kovin erilainen viikonloppu edessä, kun tällä äitillä on päättärit huomenna. Huomisesta on siis tulossa pitkä, mutta mukava päivä.

Tänään kuitenkin oli vielä tavallinen arkipäivä. Oli aamutoimia, autoleikkejä, lounaan valmistusta, lounasta, päättäritavaroiden pakkaamista ja lisää leikkiä. Lounaan ja leikkien jälkeen päätimme lähteä linja-autolla Selloon leikkimään - vähän vaihtelua pikkumiehelle.

Auringonpaisteessa on mukava odotella linja-autoa.

Sellossa hoidimme ensin äitin asiat: kävimme apteekissa ja postitimme kellon. Myin nimittäin sen seinäkellon, joka ei sisustukseemme sopinut. Nyt vain pitää pitää silmät auki, jos uusi - meille sopivampi - kello sattuisi tulemaan vastaan.

Tärkein asiahan meillä oli Sellossa leikkiminen. Ensin Roope leikki autopaikalla äitin kierrellessä Life-myymälässä. Sitten siirryimme isommalle leikkipaikalle, ja siellä meillä vierähti tovi jos toinenkin. Paikalla kun oli paljon lapsia, niin Roopehan viihtyi erityisen hyvin.

Mäenlaskukin on kivaa porukassa.

Iloa ja naurua.

Tyttö tahtoi leikkiä Roopen kanssa.

Pitkän leikkirupeaman jälkeen tuli nälkä ja jano, joten menimme kahvilaan tankkaamaan. Äiti joi ihanaa rooibos-teetä ja Roope söi karjalanpiirakkaa ja joi pillimehua. Oikein mukava teehetki oli meillä. Roope on oikein mukava seuralainen kahviloissa.

Roope kahvilassa.

Äitin kanssa on kivaa.

Teehetken jälkeen kävimme Faunattaressa katselemassa eläimiä. Roope oli aivan innoissaan kaikista liikkeen suloisista karvaturreista ja värikkäistä kaloista. Meillä vierähtikin Faunatterassa pitkä tovi. Käväisimme myös Clas Ohlssonista hankkimassa pienen legoveturin ja Prisman leikkipaikan kautta suuntasimme bussille.

Roope lahjoittaa Yhteisvastuukeräykseen.

Neljän jälkeen linja-autoissa on paljon työmatkalaisia, joten täydessä bussissa saimme körötellä kotiin. Ihan loppumatkasta Roope otti pienet tirsatkin, mutta heräsi kyllä heti kotona tutkimaan uutta ostostaan. Äitin piti heti koota legoveturi ja äitin lähtiessä purkamaan ostoksia jäivät pojat leikkimään uudella veturilla. Uusi lelu oli todella mieluinen.

Uuden veturin onnellinen omistaja.

Koti on nyt aikalailla siivottu ja tavarat on purettu. Loppuilta on pyhitetty huomisen valmistautumiseen. Vaatteet pitää katsoa valmiiksi, kynsiä pitää siistiä, laukku pakata ja ennen kaikkea on tärkeää mennä aikaisin nukkumaan.

Todella ihanaa, rentouttavaa ja mukavaa perjantai-iltaa ja alkanutta viikonloppua teille kaikille! Nauttikaa vapaista ja pitäkää huoli toisistanne. Pus!

torstai 26. helmikuuta 2015

Sisustusta torstain täydeltä

Mukavaa torstai-iltaa! Meidän torstaipäivämme on ollut täynnä sisustusta. Päivä alkoi arkisen perinteisesti. Oli äitin aamutoimia, pojan rauhallinen herääminen, pojan aamutoimia, leikkiä, lounaan valmistusta, lounasta ja taas leikkiä. Leikimme niin junilla kuin autoillakin. Autoilla piti tällä kertaa leikkiä nimenomaan portaiden alla.

Autoja lattiat täynnä kilpa-ajojen jäljiltä.

Lounaan ja leikkien jälkeen puimme ulkovaatteet niskaamme ja fillaroimme Marketanpuistoon. Roope jutteli ohiajavista autoista matkan aikana ja nautti selvästi niin pyöräilystä, äitin seurasta, ulkoilmasta kuin vaihtuvista maisemistakin. Oli oikein mukava fillaroida - menimme jopa tavallista pidempää reittiä.

Roope Pian kaupan ovella.

Marketanpuistossa suuntasimme suoraan Pian kaupalle. Emme olleet pitkään aikaan nähneet Pian kanssa, joten oli ihana päästä vaihtamaan kuulumisia. Roope asteli Pian kaupalle reippaasti sisälle, mutta sisällä kissa meinasi viedä kielen. Hymy ei onneksi hyytynyt hetkeksikään.

Roope menossa Piaa moikkaamaan.

Pian luona meillä taisi vierähtää ainakin pari tuntia. Roope kävi välillä ulkona touhuilemassa ja välillä pikkumies leikki pikkuautoilla sisällä. Toki tylsääkin meinasi hetkittäin tulla ja kiire oli puistoonkin. Hyvin kaveri kuitenkin jaksoi, vaikka äiti jäikin niin pitkäksi aikaa Pian kanssa suustaan kiinni. Äitillä ja Pialla riittäisi juttua vaikka moneksi päiväksi. Kiitos Pia taas mukavasta juttutuokiosta!

Cosy & Country -liikkeen verannassa on jo kevät.

Oletteko te muuten käyneet Pian kaupalla? Kaupan nimi on sisustusliike Cosy&Country, ja liike sijaitsee Marketanpuiston upeassa miljöössä. Rakennus on kaunis kartano lounasravintolan takana. Suosittelen pistäytymään. Pialla on todella kattava valikoima muun muassa Greengaten, Comptoir de Famillen, Grand Designin, Comptoir de Mathilden sekä Durancen tuotteita. Kaikkea ihanaa on puoti pullollaan.

Grand Design.

Roope ihailee Irislightseja.

Roope Pian kaupalla.

Pian luota lähdimme lopulta Roopen kanssa puistoilemaan. Ensin puistoilimme Leijonapuistossa. Roope leikki järjestyksessä jokaisella lelulla. Äiti taputti, kannusti, innosti ja valokuvasi. Pikkumies oli yhtä hymyä.

Roope laskee.

Roope kiikkuu.

Vauhti on kova.

Roope korkealla.

Kun leijonapuisto oli koluttu läpi, siirryimme Marketanpuiston vanhempaan leikkipuistoon. Sielläkin Roope kävi järjestyksessä jokaisen liukumäen, kiikun, lelun ja kojun läpi. Laivan keittiössä kaveri keitti äitille perunoita. Potut piti syödä varovasti, koska ne olivat niin kuumia.

Näin sitä mennään.

Ja vauhdilla alas.

Hyppy!

Kotimatkakin meillä sujui muittamutkitta, vaikka pyörästä irtosikin taas kettinki. Äitin pitää varmaankin kiristää kettinkiä ja öljytä se kunnolla ennen seuraavaa pyöräreissua. Hyvin pääsimme kuitenkin tänään kotiin ja omalla pihallakin jaksoimme vielä leikkiä ja touhuta.

Sisällä vuorossa oli ruokailu ja tavallista pidempi lukutuokio. Kuusi muumitarinaa luimme sohvalla köllötellen ja sitten siirryimme taas autoleikkien pariin. Kun isi lopulta puoli kuuden aikoihin tuli alakertaan, lähti äiti yläkertaan siistiytymään. Kuudelta olimme koko porukka autossa matkalla Country Whiten Arte Pura -kanta-asiaskasiltaan. Tai pojat lähtivät kauppaan ja äiti meni kantisiltaan.

Comptoir de Mathilden herkkuja.

Kanta-asiakasillan tarjoilua.

Country Whitessa ehdin mukavasti kierrellä ja ihastella liikkeen tarjontaa ennen kuin Arte Puran virallinen osuus alkoi. Paikalla oli noin 25 sisustusksesta ja Arte Purasta kiinnostunutta naista. Saimme kuulla Nanalta ja Tuijalta Arte Puran historiasta, arvoista, filosofiasta sekä itse tuotteista. Arte Purahan on italialainen merkki, jonka kaikki tekstiilit ovat joko eurooppalaista laadukasta pellavaa tai puuvillaa. Kaikki kankaat myös värjätään käsin ja täysin luonnonmukaisesti. Laatu, ekologisuus ja kestävyys ovat avainsanoja - sekä toki myös upea ulkonäkö.
.

Arten Puran värivaihtoehtoja.

Virallisen osuuden jälkeen vuorossa oli kahvittelua. Meitä hemmoteltiin erikoiskahveilla, vadelmajuustokakulla sekä makeisilla ja pähkinöillä. Palveluksessamme olivat myös sekä Arte Puran että Country Whiten sisustussuunnittelijat. Itse kävin meidän kotimme sisustussuunnitelmaa pohjapiirustusten ja lukuisten valokuvien avulla läpi Country Whiten oman sisustussuunnittelijan kanssa.

Arten Pura -kattaus.

Kiitoksia ihan tuhannesti Country Whiten sisustussuunnittelija! Innostuin todella kovasti kaikista muutosehdotuksista - niin kovasti, että suurin osa niistä on jo toteutettu. Kerroin nimittäin ehdotukset kotimatkalla Tapanille, joka myös innostui. Lasivitriini on nyt käännetty, kello on poistettu, takkaa on siirretty ja taulunpaikkakin varmasti tulee vielä siirtymään. Taulua emme vielä siirtäneet, koska seinää pitää kiinnityksen kohdalta paikkamaalata.

Country White takahuoneen tunnelmia.

Nana ja Tuija kertomassa Arte Purasta.

Sisustusilta oli aivan mielettömän mukava ja inspiroiva. Olen taas niin täynnä uusia ajatuksia ja ideoita sisustukseen liittyen. Pari hankintaakin muuten tein. Hankin metallisen seinään kiinnitettävän lehtitelineen, joka on jo kiinnitettynä eteisen komeron sisäseinään. Nyt on paikka Talouselämälle, Mainos & Markkinointi sekä Tekniikka & Talous -lehdille - niille ainoille paperiposteille, mitä meille tulee.

Nana kertoo Arte Puran filosofiasta.

Arte Puralta tilasin ison maissityynyn isin selän taakse työpäivien ajaksi. Nykyinen halppistyyny on jo menettänyt ryhtinsä. Ihmekkös tuo, kun siihen nojaa 80-kiloinen mies viitenä päivänä viikossa noin kymmenen tuntia päivässä. Jospa maissityyny kestäisi näinkin kovaa kulutusta. 

Arte Puran värejä.

Kotona meillä ilta menikin näitä pieniä sisustusmuutoksia tehdessä, lehtitelinettä kiinnittäessä ja iltahommissa. Nyt pyykkikone taas pyörii ja pojat taisivat jo tulla kylvystä. Kohta pääsee äiti pikasaunaan ja sitten kiireellä nukkumaan. Olisi taas ihana saada kunnon yöunet.

Onko Arte Pura muuten teille tuttu brändi? Jos merkki yhtään kiinnostaa, kannattaa käydä tutustumassa heidän nettisivuihinsa - sieltä löytyy heidän koko tuotevalikoimansa kodintekstiileistä vaatteisiin. Tämä äiti lähtee nyt saunaan. Öitä!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Keskiviikko kotona

Kylläpäs päivät taas vilahtelevat nopeasti, vaikka ihan tavallista arkea elelemme. Aamulla aikaisin isi lähti toimistolle, ja poika vaistosi unen läpi, että kaikki eivät ole kotona. Niinpä kaveri heräili kesken unien pitkin aamua. Puolen tunnin nukutusurakan jälkeen uni vihdoin voitti. Äiti ehti kuin ehtikin tehdä aamutoimet ja oli valmiina leikkiin, kun pikkumies lopulta heräsi.

Roopen huone.

Aamuleikkien jälkeen meillä olikin ohjelmassa yläkerran viikkosiivoukset. Yläkerrassakin kuurasimme joka paikan kattovalaisimista lattialistoihin. Vaihdoin petivaatteet samalla, joten Roope peuhasi ja myörysi sängyllä lähes koko siivouksen ajan.

Vierashuone viikkosiivouksien jälkeen.

Koska huomenna minulla on se eilen mainitsemani Arte Puran kanta-asiakasilta, napsin siivousten jälkeen valokuvia myös yläkerrasta. Valoa olisi saanut olla vähän enemmän - päivä oli lopulta aika harmaa. Kenties vielä joskus onnistun ottamaan sisustuskuvia aurinkoisellakin säällä.

Tässä kuvassa pari epäkohtaa pistää tarkan äitin silmään.

Meillä meni Roopen kanssa kyllä siivoukset ja petivaatteidenvaihdot oikein mallikkaasti. Roope touhusi äitin mukana ja välillä kaveri touhuili omiakin juttujaan. Aku Ankan taskukirjoja pikkumies tutkaili innokkaasti ja nautti, kun sai luvan kanssa möyrytä äitin sängyssä. Sängystä oli myös hyvä peilailla ja ihailla punaista autopaitaa.

Kylpyhuonetta.

Pieni kurkistus saunaan.

Pyykkäilyiden ja perusteellisten siivoiluiden jälkeen söimme, leikimme ja lähdimme ulos. Ulkona oli märkää, mutta lämmintä. Omalla pihalla äiti lakaisi ensin laatoilta hiekoitussoran pois, ja sitten piirtelimme asfalttiliiduilla pitkin pihaa. Asfalttiliidut ovat kyllä selvä kevään merkki. Piirtely kun onnistuu vasta, kun piha on sula ja suhteellisen kuiva.

Portaikko.

Pikkumies poseeraa.

Maaliskuuhan onkin jo täällä etelässä kevätkuukausi, ja maanantaihan elämmekin jo maaliskuuta. Kevät siis tulee kovaa kyytiä. Kohta saa upottaa sormet multaan. Olenkin jo vähän kaivannut puutarhatöitä ja pihatouhuja.

Roope möyryää äitin sängyssä.

Kävimme me Roopen kanssa veturipuistossakin tänään. Matkalla huomasimme, että kettinki oli taas irronnut Roopen fillarista. Kotona äiti laittoi kettingin paikoilleen. Öljyä se tosin vielä kaipailee. Onneksi pyörää saattoi lykätä helposti, vaikka Roope ei polkea voinutkaan.

Makuuhuone.

Puistossa leikimme hiekkaleikkejä pitkään Roopen kanssa kahdestaan ennen kuin Paavo ja Anni saapuivat paikalle. Yhdessä lapset kiikkuivat pitkän tovin ennen kuin pojat lähtivät kahdestaan leikkimään. Pojat juoksentelivat pitkin peltoja ja puistoa. Kivaa tuntui olevan, ja yhteinen sävel löytyi taas välittömästi.

Junaleikkejä autopaidassa.

Kotona olimme viiden aikaan ja satuimme pihaan samaan aikaan isin kanssa. Porukalla lähdimme sisälle leikkimään ja jatkamaan petivaatteiden pyykkäilyä. Äitillä oli myös tehtävänä käsitellä ja tulostella kotikuvia huomista varten. Tulostimen kenkkuillessa aikaa hurahti ja kohta olikin jo ilta.

Kevään ensimerkki - asfalttipiirrokset.

Puistoon lähdössä.

Isillä oli paketti postiin, joten pikaiseen kävimme asioillakin. Menomatkan luin etupenkillä ranskaa ja paluumatkan viihdytin Roopea takapenkillä - ja pidin huolen, ettei kaveri torkahda. Meillä oli Roopen kanssa oikein hauskaa takana - kaveri oli niin puheliaalla tuulellakin. Niin, sitä en tiedä, jäikö minulla tältä reissulta yhtään uutta ranskansanaa mieleeni. Yritys on kuitenkin kova.

Hyvin pysyy.

Kiipeilyä puistossa.

Kuten varmasti olettekin jo todenneet, meidän päivämme on ollut kovin tavallinen ja arkinen kotipäivä - ihan mukava sellainen tosin. Koti on nyt siistitty viimeisen päälle, huomista varten kaikki on valmista, ulkoiltua tuli monta tuntia ja Roope sai leikkiä muidenkin lasten kanssa. Voiko sitä tavalliselta arkipäivältä paljon enempää toivoakaan? Niin, ja nyt pääsee vielä puhtaisiin petivaatteisiin nukkumaan.

Hiekkalaatikko on jo ihan sula.

Kuormuri menee piiloon.

Miten teidän helmikuinen keskiviikkonne on sujunut? Onko päivä ollut mukavan tavallinen? Tällaiset arkiset ja tavalliset päivät pitävät mukavasti jalat maassa. Näitä kannattaa arvostaa.

Roope testaa, saiko äiti pyörän korjattua.

Seuraavana onkin arkiseen ja tuttuun tapaan äitin saunavuoro. Sitten kiireellä nukkumaan. Viime yö jäi pikkaisen liian lyhyeksi, ja pitkin päivää on meinannut väsyttää. Pitää nyt nukkua pitkät nokoset. Kauniita unia teillekin!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Eka kerta

Tiistaipäiväkin on kääntynyt jo iltaan. Tehokas tiistai on taas takana. Uni varmasti maistuu ensi yönä. Miten teillä? Olitteko tehokkaita tänään vai otitteko kenties rennosti? Meillä päivä alkoi arkisen perinteisesti. Isi heräsi ensimmäisenä ihan aamuvarhaisella ja aloitti työpäivänsä. Äiti heräsi vähän ennen kymmentä, teki pika-pikaa aamutoimet, minkä jälkeen heti heräsikin Roope. Ellu jatkoi vielä uniaan.

Linssikude yrittää tunkea äitin sisustukuviinkin.

Roopen kanssa makoilimme peiton alla jutellen pitkän tovin ja leikimme samalla eilen Stockmannilta hankitulla pienellä ambulanssilla. Kun pikkumiehen aamuhalikiintiö oli täynnä, siirryimme lelulaatikoiden äärelle hakemaan lisää autoja ja aloittelemaan touhukkaampia leikkejä. Kyllä me varmaan tunteroinen peiton alla ehdittiin halailla ja kikatella. Haluan niin tarjota tällaisia ihania hitaita aamuja ja rauhallisia heräämisiä meidän pikkumiehelle, koska kiireisiä ja varhaisia aamuja tulevaisuudessa kyllä riittää. Nautitaan nyt, kun vielä voimme.

Olohuone viikkosiivouksien jäljiltä.

Aamuleikkien yhteydessä aloittelimme myös alakerran viikkosiivoukset. Emme pitäneet kovaa kiirettä ja rakentelimme kesken siivouksen pitkän junaradankin, joten siivoiluihin meni aikaa toistatuntia. Jokainen kattolamppu, jokainen komero hyllyineen ja ovineen sekä kaikki jalkalistat tuli kuitenkin pyyhittyä. Matot puistelimme ulkona, sohvatyynyt imuroimme yksi kerrallaan, lattian luutusimme käsin, vessan kuurasimme perinpohjin, peilit ja ikkunat kiillotimme, lelut järjestelimme sekä pölyt, ovet, ovenkarmit ja tasot pyyhimme kauttaaltaan. Tehokkaita siis olimme.

Linssilude ja alakertaa.

Aamulla ehdin huomata Facebookista, että Hope-yhdistyksellä on kova puute lasten leluista. Viikkosiivousten jälkeen keräsimmekin kassillisen leluja Hopelle. Sitten vuorossa oli lounaan valmistus. Lounas oli uunissa puolisen tuntia, ja sillä aikaa ehdimme koota pikkulegoista monta erilaista lentokonetta ja autoa.

Olohuone ja harmaa sadesää.

Lounaan jälkeen sisäleikit vielä jatkuivat, kunnes ovikello soi. Oven takana oli naapurin Nea isänsä kanssa. Nea tuli pyytämään Roopea ulos leikkimään. Äitin sydän oli pompata kattoon - niin onnellinen äiti oli. Ihanaa, kun Roopella on kaveri, joka soittaa ovikelloa ja tulee pyytämään Roopea ulos. Olen tästä niin, niin, niin onnellinen. Kiireellä vedimmekin siis ulkovaatteet päälle ja suuntasimme ulos leikkimään.

Eteinen ja Ellu.

Vaikka Roope on Neaa puolta nuorempi, eikä osaa vielä kaikkia leikkejä, lapsilla tuntuu touhut menevät hyvin yksiin. Tänään kaverukset leikkivät puiston lumikasassa, kauhoivat ämpäreihin kuravelliä, piirtelivät asfalttiliiduilla, lakaisivat harjoilla terassia, potkivat palloa ja leikkivät hippaa. Äiti ja Nean isi juttelivat siinä samalla lasten leikkejä vahtiessa.

Alakerta ja Roope.

Tänään oli siis eka kerta - eka kerta, kun ovikello soi ja meidän Roopea pyydettiinn ulos. Tästä se alkaa. Tulee uusia kavereita, uusia leikkejä ja omia menoja. Meidän pikkumiehestä tulee iso poika. Ja äiti on niin innoissaan.

Keittiö siivousten jäljiltä.

Ennen viittä Nea lähti laittamaan isinsä kanssa ruokaa, ja pikkuhiljaa mekin Roopen kanssa siirryimme sisälle. Roope söi ja sitten leikimme nukeilla. Kun isi sai työpäivänsä päätökseen, hyppäsimme autoon ja lähdimme viemään lelukuormaa Hopelle. Ja taas kerran äiti käytti koko automatkan opiskelemalla ranskaa - ja silti olen edelleen vasta yläasteen ranskankielen kirjoissa menossa. Tehokkaasti on siis moni asia unohtunut, mutta toisaalta mukavan paljon sitä vielä muistaakin.

Eteistä.

Hopella oli tänä iltana päivystämässä todella mukavia vapaaehtoisia. He esittelivät minulle toimitilansa, toimistonsa ja varastonsa. Pitkään juttelimme hyväntekeväisyyden tärkeydestä, ja siitä, kuinka paljon siitä saa itsekin. Meillä sattui olemaan myös yhteisiä tuttujakin. Jos aikaa olisi enemmän, voisin kyllä itsekin ryhtyä Hopen vapaaehtoiseksi. Jos ette muuten ole hyväntekeväisyyttä itse vielä kokeilleet, niin suosittelen kokeilemaan. Tulette huomaamaan, että se tarjoaa teille itsellennekin valtavasti monessa eri muodossa.

Pikkueteinen ja vessa.

Ihan pikaisen mutkan teimme Jumboon, mutta muuten köröttelimme Hopilta suoraan kotiin. Pojat eivät edes autosta nousseet, vaan jatkoivat matkaansa famun luokse. Minä sitä vastoin lähdin sisälle leipomaan raakaherkkuja lauantain päättäreihin. Ensin tein raakoja merisuolalla huiskittuja pähkinätoffeita. En ollutkaan ennen vaahdottanut hunajaa lämpimällä paistinpannulla, joten toffeiden teko oli oikein mielenkiintoista. Toffeet onnistuivat hyvin ja ovat nyt rasiassa odottamassa syöjiänsä. Ja ovat siis raakoja, sokerittomia ja viljattomia - oikeita terveyspommeja siis.

Tuulikaappi ja uudet seinät.

Toffeiden jälkeen valmistin ison raakasuklaakakun. Pohjaankin meni kuusi desiä pähkinöitä ja täytteeseen viisi desiä. Myös kookosöljyä, kotimaista luomuhunajaa, raakakaakaota ja kaakaovoita kului paljon. Raakaleivonta ei ole mitenkään kovin edullista, mutta sitäkin terveellisempää. Ja kaikki leivonnassa käytettävät ainesosat ovat hyväksi meille. Jokainen suupala tekee hyvää. Herkuttelua hyvällä omallatunnolla - mikäs sen parempaa.

Alakerran vessa.

Kokkailuiden jälkeen siivosin alakerran kuntoon, tein alakerran ja Ellun iltatoimet, napsautin saunan päälle ja aloin valmistautumaan torstain kanta-asiakkaiden Arte Pura-sisustusiltaan, joka pidetään Country Whiten myymälässä Kirkkonummen Oitbackassa. Toiveena on, että mukaan otetaan oman kodin pohjapiirros sekä valokuvia kodista Country Whiten omaa sisustussuunnittelijaa ja Arte Puran edustajaa varten. Juuri siksi napsinkin tänään kuvia alakerrasta. Huomenna yläkerran viikkosiivousten jälkeen napsin kuvia sitten yläkerrasta.

Keittiö.

Sisustuskuvat on nyt käsitelty, sauna alkaa olla lämmin ja pojat ovat matkalla kotiin. Huomenna on vuorossa yläkerran siivoilua, ulkoilua, sisustuskuvien käsittelyä ja tulostelua sekä kaikkea pientä ja mukavaa touhuilua. Isi viettää huomisen työpäivän toimistolla. Huomenna pitäisi auringonkin paistella, joten ulkoilusta tulee varmasti oikein mukavaa.

Roope järjestelee pikkuautoja.

Postaustoiveista - niistähän minun piti vielä kysellä. Eli kiinnostaako jokin tietty aihe? Haluaisitteko kuulla lisää hyväntekeväisyydestä, raakaruoasta, sisustuskoulusta, erikoismaalaustekniikoista, valokuvaamisesta, leipomisesta, arkiruokailuista, siivousvinkeistä? Saa ehdottaa, jos jokin aihealue erityisesti kiinnostaa tällä hetkellä. Kaikesta kerron omien kokemusteni ja hankkimani tiedon pohjalta.

Roope lumikasassa.

Muuten, Styleroomissa on enemmänkin sisustuskuvia meiltä kotoa. Jos sisustaminen kiinnostaa, kannattaa käydä kurkkaamassa. Nyt siirryn iltatoimiin ja sulostutan teidän iltaanne vielä näillä ihanilla pihakuvilla, jotka napsin uusista ystävyksistä tänään iltapäivällä.

Nea ja Roope.

Ystävykset touhuavat.

Kuin kaksi marjaa.

Yhdessä tekeminen on kivaa.

Touhua riittäisi vaikka yöhön saakka.

Hyvää yötä ja ihanaa huomista keskiviikkopäivää teille jokaiselle! Toivottavasti tämä päivä on ollut onnistunut ja huomisesta tulee ikimuostoinen.