maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun viimeinen

Marraskuun viimeistä viedään. Huomenna alkaa kauan odotettu joulukuu. Saa avata adventtikalenterin kolmannen luukun ja joulukalenterin ensimmäisen luukun. Roopella on jo kohta kuukaudenpäivät odottanut legokalenteri pikkumiehen omassa huoneessa. Täysin ongelmitta on kaveri malttanut odottaa joulukuuta kalenterin suhteen. Huomenna odotus palkitaan ensimmäisen luukun osalta.

Aamulla kello soi seitsemältä. Ulkona oli säkkipimeää, satoi ja suorastaan myrskysi. Maha vähän vaivasi yöllä, joten aamulla väsytti. Roope onneksi heräsi oikein levänneenä, iloisena ja reippaana. Itse lähdin töihin jo ennen yhdeksää, jotta ehdin kaikki työrästit hoitaa heti aamutuimaan.

Ja kun kymmeneltä työpäivä virallisesti alkoi, olin kiireisimmät asiat saanut hoidettua. Tekemistä riitti koko päiväksi ja aika meni nopeasti. Tein todella mielenkiintoisen ja upean suunnitelman, sain pari kauppaa, hoidin asiakkaiden asioita puhelimitse ja sähköpostitse sekä palvelin asiakkaita paikanpäällä.

Syömässä ehdin suht pikaisesti käydä ja kotiin pääsin lähtemään heti kuuden jälkeen. Kotona luin postit, vaihdoin kuulumisia ja tein Roopen kanssa yläkerran viikkosiivoukset. Kun yläkerta kiilteli puhtauttaan, menimme pikkumiehen kanssa saunaan ja saunoimme oikein pitkän kaavan mukaan. Samalla juttelimme tauotta. Roopella riitti asiaa. Kaveri kertoili päiväkodin tapahtumista ja jutteli kaikenlaista kivaa. Joskus kyllä niin hämmästelen kaverin rikasta mielikuvitusta sekä terävää älyä.

Huomenna päivä alkaa aamupalaverilla, joten kello soi jo kuudelta. Siksi kiiruhdan nukkumaan hyvissä ajoin. Näin harmaana, pimeänä ja sateisena vuodenaikana sitä ihminen tarvitsee unta todella paljon. Minusta ainakin tuntuu, että voisin nukkua vaikka kaksitoista tuntia ihan joka yö. Onko teillä pimeän aikaan tavallistakin suurempi unentarve?

Ihanaa, kun huomenna alkaa joulukuu. Joulu tuo ihanasti valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Minä olen kyllä jo niin joulufiiliksissä. Jouluherkut on leivottu pakastimeen. Itsetehdyt laatikot, herneet ja porkkanat odottavat pakastimessa syöjiään. Kortit on teetetty ja kirjoitettu. Lahjat on ostettu ja perheen ulkopuolelle hankitut paketit on paketoitukin. Joulukukka on hankittu ja paketointivälineet varattu. Joulusiivoukset on tehty ja menu on suunniteltu. Kuivakaapit on täytetty ja servetit ostettu. Joulunpyhien vaatteet on hankittu ja joulupukki tilattu. Joululaulujakin on jo kuunneltu ja jouluvalot viritelty. Enää on kodin koristelu, lahjojen paketointi sekä viimeisten ruokaostoksen hoito. Ne hommat teen hitaasti, rauhallisesti ja suunnattomasti nauttien. Nyt toivotan nautinnollista yötä ja ihanaa alkavaa joulukuuta!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti

Heräsin ensimmäiseen adventtisunnuntaihin aika väsyneenä. Huutelin kuitenkin Roopen viereeni avaamaan adventtikalenterin ensimmäistä luukkua. Pikkumies kömpi sänkyyn viereeni, kietoi kätensä kaulani ympärille, antoi kaksi isoa pusua ja sanoi: "Äiti, mää tykkään susta". Ja sitten avasimme kalenterin ensimmäisen luukun yhdessä ihastellen samalla luukun takaa paljastunutta lyhtyä.

Aamutoimet tein rauhassa ja aamutoimien jälkeen leikin Roopen kanssa legoilla. Rakensimme työmiehen, työmiehen vaimon ja heille 2-vuotiaan Siiri-tyttären. Legoleikeissämme ei mielikuvista säästelty. Legoleikkien jälkeen aloimme porukalla tekemään joululeivonnaisia. Aloitimme raakasuklaajoulusalamista. Laitoin isin kuorimaan pistaasipähkinöitä, ja Roopen kanssa valmistimme raakasuklaata. Isi onnistui viiltämään tavallisella veitsellä peukaloonsa niin pahan haavan, että verenvuoto ei meinannut lakata. Tänä vuonna ei kuitenkaan tarvinut lähteä Diacoriin tikkauttamaan peukoloa. Viime vuonnahan peukalo sai seitsemän tikkiä jouluvalmisteluiden seurauksena.

Roope tekee raakapipareita.

Kun joulusalami oli valmis, teimme raakapipareita. Annoin Roopelle täysin vapaat kädet. Liian usein saa kuulla, että äidit suunnittelevat innoissaan yhteistä joululeivontahetkeä lasten kanssa, mutta lopputulos on kovin stressaava, kaaottinen ja ei-niin-mukava. Minä päätin ottaa rennosti. Meillä oli kin oikein mukavaa, ja Roope sai tehdä piparit ihan itse. Puolet taikinasta katosi tosin pikkumiehen suuhun. Varmaan viisikymmentä kertaa kaveri totesi, että Roope vähän maistaa.

Pikkutonttu tekee joulupipareita.

Joulupipareiden jälkeen vuorossa olivat raakat joulutortut. Siinä vaiheessa isi olikin jo lähtenyt asioille. Roope leikki välillä legoilla, mutta pääasiassa leipoi ja touhusi äitin kanssa. Raakatorttuihin teimme luumuhillonkin ihan itse.

Hieno piparisydän.

Kun tortut olivat pakastimessa, teimme jouluista raakajäätelöä. Roope nuoli innokkaasti kulhon ja vispilät. Jouluinen raakajäätelö maistui pikkumiehelle sulanakin. Roopelle tulee herkullinen joulu, koska kaikki joululeipomukset tuntuvat maistuvan kaverille. Roope onkin aina pitänyt jouluisista mausteista. Muutenkin vahvat mausteet ruoissa ovat kaverin mieleen.

Legoleikkejä kesken leipomusten.

Jäätelön jälkeen vuorossa oli tavallinen piparkakkutaikina. Tämän taikina kohdallakin Roope keskittyi maistelemaan ainakin sen parikymmentä kertaa. Valmiin taikinan laitoin odottamaan ensi viikkoa ja sopivaa leivontahetkeä. Sitten siivosimmekin keittiön ja paketoimme pari joululahjaa.

Roope otti valokuvan meidän joulukukasta.

Roope auttoi kovasti äitiä paketoinnista. Pikkumies kuvasi samalla meidän joulukukkaa. Bongasin eilen Stockammilta muutaman euron joulukukan. Nyt ei tarvitse hankkia valkoista joulukukka-asetelmaa eikä koristekuusta. Tämä pieni sievä kukkanen riittää hyvin meille joulukukaksi. Mahtuvat ruoat ja kortitkin pöytään, kun kukka ei vielä liikaa tilaa.

Roope otti kuvan, kun äiti kirjoitti joulukortteja.

Roopen kanssa yhdessä vierivieren istuen kirjoitimme myös kaikki joulukortit ja liimasimme joulumerkit. Höpötimme samalla taukoamatta, joten toivottavasti osoitteet ja nimet menivät oikein. Kun kortit oli kirjoitettu, leikkasimme Ellun kynnet, pesimme koiruuden hampaat, siivosimme eteiset ja pesimme eteisen maton. Olimme siis todella tehokkaita ja reippaita. Ja Roope oli aivan uskomattoman avulias. Kaveri sanoikin olevansa aikuinen.

Ensimmäisen adventin kahvihetki.

Isikin kotiutui reissusta ja toi äitille soijamaitoon tehdyn kanelifrappen. Sytytimme Roopen kanssa kynttilän, laitoimme joululaulut soimaan ja nautimme ensimmäisen adventin kunniaksi yhteisestä kahvihetkestä. Isikin liittyi seuraamme. Sitten siirryimme leikkimään legoilla. Rakensimme todella upean avaruusaseman ennen kuin äiti lähti kuuraamaan kylpyhuoneen.

Avaruusasema on valmis.

Illan päälle äiti lähti vielä tuuleen ja sateeseen lenkillekin. Pojat jäivät sisälle kokkaamaan ja leikkimään. Tunteroisen lenkin tein ja kastuin kyllä ihan litimäräksi. Paljon ei ihmisiä ulkona näkynyt. Lenkin jälkeen paketoimme vielä Roopen kanssa yhden lahjan ja sitten vuorossa olikin sunnuntaisauna ja iltatoimet.

Meillä oli siis oikein tehokas, kotoisa ja mukava sunnuntai. Roope piti ihan kalsaripäivän. Kaveri ei halunnut isin mukaan asioille eikä äitin mukaan lenkille. Omassa kotona on kuulemma niin ihana olla. Pikkumies onkin ollut koko päivän ihan super-reipas ja super-tyytyväinen. Onhan se totta, että oma koti on maailman paras paikka.

Tuleva työviikko tulee olemaan todella kiireinen. Olen koittanut valmistautua kiireeseen ja pitkiin päiviin. Tärkein valmistautuminen on kuitenkin pitkät yöunet. Siksi painunkin ihan kohta pehkuihin. Oikein hyvää yötä kaikille ja ihanan jouluista alkavaa viikkoa!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Tip tap

Hyvää pikkujouluviikonloppua kaikille! Me vietimme eilen perjantaina pikkujoulua sisustuskoulun tyttöjen kanssa. Oli kerrassaan mukava ilta. Vaihdoimme kuulumisia, paransimme maailmaa, söimme hyvin ja nautimme olostamme.

Perjantaipäivä meni univelkoja nukkuessa ja matkalaukkuja pakatessa. Kun laukut oli pakattu, koti kunnossa ja kaikki valmiina, hain Roopen hoidosta. Sohvan nurkassa luimme pari pitkää satua ja odottelimme isiä kotiin. Kun isi saapui, lähdimme matkaan.

Roope jäi innoissaan famun luokse hoitoon. Me isin kanssa ajoimme Flamingoon, kirjauduimme hotelliin, hoidimme pari kauppa-asiaa ja aloimme valmistautua pikkujouluihin. Äiti lähti La Famigliaan tyttöjen kanssa syömään ja isi meni Jumbon puolelle shoppailemaan joululahjoja.

Hotellihuoneemme kivalla näköalalla.

Äiti valmiina pikkujouluihin.

Äitin pikkujoululook.

La Famigliassa meillä vierähti muutama tunti hyvässä seurassa ja hyvien ruokien äärellä. Nauru raikasi ja juttua riitti. Aika meni kuin siivillä. Loppuillasta isikin liittyi seuraamme. Oli meillä vain mukavaa. Tällaisia irtiottoja pitäisi harrastaa enemmänkin.

Maailman ihaninta ruokaa. Nam.

Hyvää ruokaa, loistavaa seuraa.

Mahat täynnä suuntasimme vielä hetkeksi hotellin "salakapakkaan" jatkoille. Kävimme isin kanssa tanssimassa ja porukalla paransimme maailmaa, pidimme hauskaa, nauroimme ja nautimme. Yhden aikaan lopulta suuntasimme hotellihuoneeseen.

Salakapakassa.

Aamulla nukuimme pitkään. Isi kävi aamupalalla, mutta paljon unta tarvitseva äiti jäi hotellin pehmeiden peittojen väliin koisimaan. Yhden aikaan vasta poistuimme hotellista. Kiertelimme Jumbossa, kävimme ihastelemassa joulujuttuja ja toki kahvittelimme ihan kaikessa rauhassa. Samalla oli mukava vaihtaa kuulumisia, ajatuksia, ideoita ja mielen päällä pyöriviä asioita. Äitin ja isin laatuaikaa siis parhaimmillaan.

Kahvilla isin kanssa.

Jumbosta ajelimme K-Raudan kautta famun luo hakemaan Roopea. Pikkumies oli todella reippaana meitä vastassa. Famulla ja Roopella oli ollut todella mukavaa yhdessä. Roope on kuulemma uskomattoman mainoa lapsi ja aivan loistavaa seuraa. Uni ja ruoka olivat maistuneet. Kaikki oli mennyt loistavasti. Roopenkin mielestä oli ollut tosi kivaa.

Roope lähdössä yökylästä kotiin.

Famun luona kahvittelimme ja kyläilimme tovin jos toisenkin ennen kuin suuntasimme kotiin pyykkäämään, purkamaan matkalaukkuja ja laittamaan paikkoja kuntoon. Kuivausrumpu pyörii tälläkin hetkellä ja pojat kylpevät. Kohta pääsemme unten maille.

Kotiin lähdössä.

Huomenna olisi tarkoitus leipoa joululeivonnaisia pakastimeen valmiiksi sekä kirjoittaa joulukortit. Sitä ennen kuitenkin nukumme sikeästi ja pitkään. Pyykit kun vielä viikkaa, niin sitten saa laittaa pakoputken kallelleen. Uskon, että pikkumiehellekin uni maittaa mielenkiintoisen ja mukavan yövierailun jälkeen. Kauniita unia ja ihanaa ensimmäistä adventtia teille jokaiselle!

torstai 26. marraskuuta 2015

Poroajelulla

Meillä alkoi viikonloppu! Pitkä työpäivä on takana ja pitkät yöunet edes. Jihuu! Nukun ensi yönä oikein olan takaa. Nautin täysin rinnoin pehmeästi pedistä ja pitkistä unista. Minä niin rakastan nukkumista. Työviikon jälkeen mikään ei ole ihanampaa kuin pitkät ja levolliset yöunet.

Aamulla taas kello soi aikaisin. Aamutoimien jälkeen kipitin vielä päiväkotiinkin. Isi nimittäin soitti päiväkodista, että Roope unohti betoniauton. Kävin sitten rakkaan lelun kiikuttamassa pikkumiehelle päiväkotiin ennen kuin huristelin töihin.

Töissä päivä meni nopsaa. Hoitelin sähköposteja, soittelin puheluita ja tein kauppoja. Kahden aikaan suuntasin Lippulaivaan. Pidin siellä ruokatunnin. Käväisin vähän purtavaa haukkaamassa ja hoidin samalla pari kauppa-asiaa. Sitten huristelin Siuntioon kotikäynnille.

Siuntiosta lähdin ajelemaan kotiin illalla vähän ennen kuutta. Kotikäynti oli aivan mahtava. Niin ihania ihmisiä ja niin mielettömän upean suunnitelman rakensimme. Melkein odotan maanantaita, että pääsen piirtämään ja koodaamaan. Lopputuloksesta tulee aivan mieletön.

Kotimatka oli erittäin pimeä. Katuvaloja ei Siuntion perukoilla ollut ja minulla autossa toinen ajovalo on lähes pimeä. Ihan sai silmät sirrillä ajaa, jotta tien näki. Oli aivan uskomattoman pimeä. Kaupungissa sitä ei tajuakaan, kuinka pimeä ulkona tähän aikaan vuodesta on. Heti huomenna vaihdamme kyllä autoon toimivan ajovalon.

Kotona Roope oli äitiä jo ulko-ovella vastassa. Vaihdoin pikaisesti lämpimät ulkovaatteet päälle ja hyppäsin takaisin autoon, jossa Roope jo odotteli. Sovimme nimittäin aamulla, että lähdemme äitin työpäivän jälkeen katsomaan joulupukin poroa. Ja niinhän me sitten lähdimme.

Joulupukki ja joulupukin poro.

Poro vetää rekeä.

Hurautimme Roopen kanssa Kauniaisiin, jätimme auton Granin parkkiin ja kävelimme torille. Torilla menimme ihan ensimmäisenä katsomaan joulupukkia ja poroa. Poro veti lapsia pienessä reessä pitkin toria. Pienen jonotuksen jälkeen Roopekin pääsi reen kyytiin. Oli kyllä jännää. Koko päivän kestänyt odotus palkittiin.

Joulupukki ja poro Granin joulunavauksessa.

Joulutorilla.

Kauniaisissa oli tänään joulukauden avajaiset. Tori oli täynnä kojuja, ohjelmaa ja tapahtumia. Paikalla oli pari paloautoa, puoluekojuja, koululaisia, käsityöläisiä, yrittäjiä, makkarakojuja ja toki joulupukki poroineen. Taustalla soivat joululaulut ja alue oli valaistu upeasti.

Roope poron kyydissä.

Kovaa mennään.

Kyydissä pysytään.

Kun Roope oli päässyt poron kyytiin, ja olimme puhutelleet poroa, lähdimme kiertelemään torialuetta. Puoluekojuilla jakoivat meille auliisti karkkeja ja pipareita. Roopea moni puhutteli pitkäänkin. Kävimme myös osallistumassa pariin arvontaan, lahjoittamassa rahaa Punaiselle Ristille ja poseeramassa joulukuusen luona.

Roope ja joulukuusi.

Ihana pikkumies.

Joulutorilla oli lapsille myös ongintaa. Roope kävi onkimassa värityssetin. Itse onkiminen oli kyllä palkintoakin mukavampi juttu. Paloautojakin kävimme ihastelemassa. Nuori poika kertoi meille paloauton kalustosta ja toimintamalleista. Roope katseli touhua ihaillen.

Roope onkii punaisia kaloja.

Iso paloauto.

Paloautoa ihmettelemässä.

Joulutapahtuma päättyi todella massiiviseen ja pitkään ilotulitukseen. Olimme niin keskeisellä paikalla ja ilotulitus oli niin massiivinen, että pikkumiestä jopa aluksi vähän hirvitti. Jäi ottamatta kuvatkin isoimmista raketeista, kun keskityin pitämään Roopea kädestä. Oli kyllä upea ilotulitus, ja loppua kohden Roopekin alkoi nauttimaan paukkeesta ja loisteesta.

Kauniaisten ilotulitus.

Taivas kirkastui.

Joulutorin päätyttyä kävimme sisustuskauppa Pannacotassa ihastelemassa jouluvalikoimaa ja Lähellä Delissä kahvittelemassa. Roope joi limsaa ja söi kuorrutetun piparkakun. Meillä oli oikein kiva kahvittelu- ja jutusteluhetki. Kahvittelun jälkeen kävimme vielä ihailemassa suurta valaistua joulukuusta ennen kuin ajelimme kotiin värittämään uusilla väreillä ja tekemään iltahommia.

Limsaa ja piparia.

Kotona ehdimme hetken väritellä, laittaa kodin kuntoon ja sitten saikin mennä suihkuun ja iltatoimien pariin. Roopen matkalaukun pakkasin jo valmiiksi. Roope kun lähtee huomenna illalla famun luokse yökylään. Äiti menee ensin sisustuskoulun luokkakavereiden kanssa pikkujouluihin ja sitten isin kanssa hotelliin yöksi. Erilainen perjantai-ilta siis luvassa. Viikonloppuumme kuuluu pikkujouluja ja joululeipomuksia. Jouluinen ja varmasti ihana viikonloppu luvassa. Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua teillekin! Nauttikaa!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kauppaa ja kotikäyntejä

Kivaa keskiviikkoa! Keskellä arkista aherrusta taas eletään. Kello soi aikaisin aamulla ja harmaassa sateisessa säässä sai ajella asiakkaan luo kotikäynnille. Täytyy myöntää, että aamulla väsytti kovasti. Työpuhelinkin kun vielä piippaili vaativasti pitkin aamua, tuntui jopa hivenen rankalta vääntäytyä autonrattiin.

Asiakkaan luona oli onneksi oikein mukavaa. Matkalla ehdin vähän lämmetäkin auton lämmityksen puhaltaessa täysillä koko matkan ajan. Asiakaskin oli todella mukava ja tapaaminen oli kaikinpuolin onnistunut. Asiakaskäynniltä ajoinkin suoraan Omenaan. Hoidin pari kauppa-asiaa ruokatunnilla. Oli naamarasva ja hoitoaine nimittäin ihan lopussa.

Toimistolla loppupäivä meni piirtäessä, kauppakirjoja allekirjoittaessa, asiakkaiden kysymyksiin vastaillessa ja tilauksia tehdessä. Kello oli lähemmäs seitsemän ennen kuin viimeisen paperit oli skannattu ja pääsin lähtemään kotiin.

Kotona Roope leikki legoilla ja isi imuroi. Hetken vaihdoin Roopen kanssa kuulumisia ennen kuin kipaisin vaihtamaan kotivaatteet ylle. Sitten tulikin siivottua niin olohuone kuin keittiökin perusteellisesti. Roope leikki koko ajan vieressä ja jutteli päivän tapahtumista.

Kun koti kiilteli puhtauttaan, leivoimme vielä hetken Roopen kanssa. Sillä aikaa isi juoksutti Ellua. Leipomustouhujen jälkeen alkoikin iltatoimet. Niin perusakea kuin olla ja voi. Arkeahan se elo pääasiassa onkin.

Roope on vasta matkalla kylpyyn. Pikkumies kun intoitui leikkimään legoilla. Äitikin rakensi yhden autotallin ennen iltatoimia. Roope rakenteli myös tuulimyllyjä autotallien katoille. Samalla sain myös kuulla, mitä kaikkea jännää pikkumies näki päivällä metsäretkellä. Ihana, kun kaveri osaa jo kertoa päivän tapahtumista.

Nyt on taas pakko painaa pää tyynyyn. Huomenna on vielä tehokas työpäivä niin toimistolla kuin asiakkaan luonakin. Huomisen jälkeen sitten hetkeksi helpottaa ennen ensi viikon kiireitä. Viikonloppuna koitetaan ottaa rennosti, leipoa, nukkua ja lenkkeillä. Tässä vaiheessa toivottelen kuitenkin kauniita unia ja tehokasta torstaita!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Tiistaiterkut

Päivät kuluvat niin vikkelään. Kello kilahti taas kuudelta aamulla. Kohta olin taas tienpäällä matkalla töihin. Vähän ehdin ennen lähtöä pikkumiestä leikittää ja pusutella. Aamutkin hurahtavat aina niin nopeasti. Roope lähti enkkukerhoon ja äiti aamupalaveriin.

Aamupalaveri vilahti vauhdilla. Yhtäkkiä kello oli kymmenen ja piti lähteä avaamaan ovet. Päivä päivystäjänä oli myös täynnä tekemistä ja ohjelmaa. Kauppoja, tarjouksia, puheluita, sähköposteja, asiakaspalvelua, piirtämistä, koodaamista, suunnittelua. Yhtäkkiä kello olikin kuusi ja sai laittaa ovet lukkoon.

Vettä satoi aika rankasti, kun ajelin kotiin. Kotona isi oli kokkaamassa viljatonta ja maidotonta mantelikalaa ja Roope oli leikkimässä. Roopen kanssa pusuttelimme, halailimme, leikimme ja touhusimme hetken. Sitten pitikin lähteä purkamaan laukut ja vaihtamaan kotivaatteet.

Aika pikaiseen kuurasin alakerran vessan, kastelin kukkaset ja pesin eteiset. Vaikka kuinka olin nopea ja tehokas, niin yhtäkkiä kello oli taas yli kahdeksan. Pienen leipomustestin ehdin sentään tehdä ja pyykit hoitaa. Pojat juoksuttivat sillä aikaa Ellua.

Nyt on taas sauna päällä ja iltatoimet kutsuvat. Parit omatkin meilitkin on vielä hoitamatta. Jos aamut hurahtavat nopeasti, niin illat ne vasta vikkelästi kuluvatkin. Ihan kohta saa taas mennä nukkumaan, jotta jaksaa aamulla nousta asiakastapaamiselle.

Toisaalta olen monesti miettinyt, että olisi se sekin aika kamalaa, jos arki aivan matelisi. Jos olisi aikaa vahdata televisiota ja murehtia turhia. Tarpeeksi kun on touhua ja tekemistä, sitä keskittyy olennaiseen, eikä ainakaan ehdi murehtia turhia. Kiireessä on puolensa - kunhan vain välillä on niitä lepohetkiäkin.

Nyt suuntaan Roopen kanssa kylpyyn ja sitten hoitelemaan iltahommat, jotta pääsemme unille. Iltaisinkin olen aina niin väsynyt, että nukahdan ennen kuin pää osuu tyynyyn. Eipähän ainakaan tarvitse pyöriä ja murehtia, kun ei uni tule. Joudutteko te iltaisin odottelemaan unta vai meinaako uni tulla ennen aikojaan? Levollisia unia toivottelen teille kaikille!

maanantai 23. marraskuuta 2015

Pakkaskelit saapuivat

Aamu oli poikkeuksellisen kylmä. Aamutoimien jälkeen piti vetää kunnon aamujumppa, ettei ihan paleltunut. Roope katsoi ihmeissään ja vähän naureskellen, kun hypin haaraperushyppyä, tein kyykkyjä, punnersin ja lankutin. Aamujumppa tuntuu olevan ainoa keinoa saada itsensä lämpimäksi jo aamusta.

Isi oli napsauttanut aamulla auton sisätilalämmittimen päälle, mutta kyllä silti alkumatkasta hieman vilutti. Töissäkin oli etenkin keittiössä tosi viileä. Talvi on selvästi tulossa. Ei enää pärjää yhtään ilman hanskoja. Ja jos ei autolla ole liikkeellä, saa kyllä piponkin vetää päähän.

Työpäivä oli mukava, vaikka maha oikutteli. Sain paljon rästejä hoidettua, tarjouksia viimeisteltyä, aikoja varattua ja muokkauksia tehtyä. Huominen on hyvä aloittaa aamupalaverilla ja jatkaa loppupäivä päivystäjänä.

Töistä lähdin kuuden jälkeen. Autossa meinasi lasit huurtua koko ajan ennen kuin keksin oikean tuulettimen asetuksen. Ajelin suoraan Leppävaaraan, koska kävin noutamassa pikkujouluihin hankkimani Guessin laukun. Kehä kakkosella alkoivat jo kaikki lasit pysyä kirkkaina. Tulevina päivinä saan jo varautua ikkunoidenrapsutuspuuhiin. Kotona ei onneksi tarvitse, kun auto on katoksessa, mutta töissä voipi illalla joutua kätensä palelluttamaan. Tänään ongelma oli lähinnä ikkunoiden huurtuminen isosta lämpötilaerosta johtuen.

Pikaisesti käväisin mutkan Sellossa ennen kuin kurvailin kotiin. Kotona Roopen kanssa vaihdoimme kuulumisia. Isi lähti melkein samantien ostamaan Mustista ja Mirristä Ellulle ruokaa. Oli koiranruoka ilmeisen vähissä. Roope siinä söi ja samalla kertoili päivän tapahtumista. Sitten yhdessä teimme yläkerran viikkosiivoukset samalla tauotta höpötellen ja aina välillä leikkien.

Kun pyykit oli kaapissa ja yläkerta kiilteli, kömmimme Roopen kanssa löylyihin. Juttua meillä taas riitti oikein olan takaa. Kylvimme, löylyttelimme, pesimme ja höpöttelimme. Kylvyn ja iltatoimien jälkeen menimme vielä hetkeksi sänkyyn leikkimään. Pikkumies esitteli myös päiväkodissa oppimiaan taitojaan - kaveri osaa hyppiä yhdellä jalalla sekä tehdä kuperkeikkoja. Taitavaa! Ensi viikollahan Roopella onkin sirkuskoulun esitys. Karkaan töistäkin etuajassa, jotta ehdin esitystä katsomaan.

Päiväkotilapsia on käynyt kouluttamassa ihan joku paikallinen sirkus, joten esitys on varmasti upea. Lapset ainakin tuntuvat olevan innoissaan. Voipi olla, että ihan kuivin silmin en pysty pikkumiehen ensimmäistä esitystä katsomaan. On varmasti niin koskettava elämys.

Nyt kello lyö jo kymmenen, joten pitää sukeltaa peiton alle. Aamulla herätyskello pärähtää kuudelta soimaan ja päivä alkaa aamupalaverilla. Illalla kotona odottaa kotihommat ja leikit. Toivottavasti ehtisin vähän leipoakin tällä viikolla. Katsotaan, miten vuorokauden tunnit riittävät.

Oikein ihanaa tiistaita toivottelen teille ja levollisia unia ennen sitä. Jouluun on muuten enää kuukausi aikaa. Joko olette lahjat hankkineet? Minä niin tahtoisin jo päästä leipomaan joulua. Sen jälkeen voin sitten fiilistellä paketoinnin kanssa. Seuraavaksi kuitenkin fiilistelen untenmaille. Öitä!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Joulukausi avattu

Viikonloppu vilahti aivan liian nopeasti. Eilen töissä ja huomenna töissä. Kovin levännyt ei olo ole, vaikka päivä oli erityisen ihana. Nukuin pitkään. Pojat leipoivat pullaa äitin lepäillessä peiton alla. Toki pojatkin nukkuivat ensin pitkästi iltapäivän puolelle.

Kun pullat olivat pussissa ja äiti valmiina, kasasimme rattaat autoon ja lähdimme Helsinkiin päiväkävelylle. Auton jätimme Leppävaaraan ja hyppäsimme rattaiden kanssa junaan. Kävelimme aikamoisessa ihmispaljoudessa pitkin Aleksia kohti Senaatintoria. Pääsimme paraatipaikalle ihastelemaan joulukulkueen parhaimistoa eli paloautoja. Roope oli aivan innoissaan.

Senaatintorilla.

Takana joulupukki ja edessä paloautot.

Jouluvalot sytytetty.

Olimme torilla, kun kaupungin jouluvalot syttyivät. Tunnelma oli mukavan jouluinen. Kuoro lauloi joululauluja, joulupukki toivotti hyvää joulua ja paloautot ihastuttivat pikkumiestä. Keskityimmekin lähinnä ihastelemaan upeita autoja. Paloautot ovat nyt se juttu.

Paloautoja, paloautoja.

Aika hieno menopeli.

Tikasautokin vielä.

Uudempaakin kalustoa.

Senaatintorilla pojat söivät vielä makkarat ja sitten suuntasimme Espalle. Espalla katsoimme koko jouluparaatin alusta loppuun saakka. Roope oli todella innoissaan, ja tartutti intonsa myös ympärillä oleviin ihmisiin. Meillä oli kaiken lisäksi loistava paikka seurata paraatia - oikea paraatipaikka.

Makkaraa mahaan.

Jouluvalot sytytetty.

Jouluparaatin upeat hepat.

Paraativaunu.

Pikkumies sai huomiota.

Petteri Punakuono.

Itse joulupukki.

Jouluparaatin jälkeen menimme Starbucksiin kahville. Roopekin jaksoi rauhassa kahville. Sitten kävimme pikaostoksilla Akateemisessa kirjakaupassa ennen kuin suuntasimme asemalle ja junaan. Oli muuten todella herkullista kahvia. Aivan todella hyvää!

Roope kahvittelemassa.

Pojat kahvilla.

Akateemisen leikkipaikka.

Sellossa kävimme vielä pikaisesti ruokakaupassa. Äitillä oli mukana joulun kuivatarvikekauppalista. Nyt tarvitsee enää hankkia salaatit, hedelmät, kalkkuna ja kalat. Meidän joulumme on siis jo todella hyvällä mallilla. 

Kotona lajittelimme pähkinät purkkeihin, pyykkäsimme ja Roopen kanssa yhdessä siivosimme kylpyhuoneen. Roope tuumasi, että hänen pitää siivota, kun isi on sotkenut. Pikkumiehen rätti heilui kyllä ahkerasti. Kirjaakin luimme ja äitin itsetekemää glögiä nautimme. Keitin glögin itse teestä, appelsiineista, omenista ja jouluisista mausteisista. Voitte kuvitella, että meillä tuoksuu nyt joulu!

Nyt pojat ovat saunassa ja suuntaan itse kanssa löylyihin. Pitää mennä aikaisin nukkumaan, koska huomenna alkaa uusi työviikko. Töissä ehkä kiire jo ensi viikolla vähän helpottaa, mutta ovathan ne päivät silti pitkiä. Ensi viikonloppuna lepäillään sitten oikein kunnolla. Nyt hyvällä sykkeellä kohti uutta viikkoa. Ihanaa alkavaa viikkoa teillekin!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Töitä, jouluapua ja kotoilua

Hei vain lauantai-ilta! Mitä teidän lauantai-iltaanne kuuluu? Joko olette saunoneet? Ja kenties hipsitte kotona yövaatteissa? Minä tulin juuri saunasta, mutta pojat kylpevät vielä. Roopella tahtoo kylvyssä aina kestää. Kylpeminen kun on niin kivaa. Tänään töissä puhuinkin, että Roope varmasti tykkäisi, jos meillä olisi ihan oikea kylpyamme.

Minulla oli tosiaan tänään työpäivä. Herätyskello pärähti soimaan seitsemältä. Tein aamutoimet, pyykkäsin ja siivosin ennen lähtöäni. Kumpikaan pojista ei tiennyt mitään, vaikka touhusin ympäri taloa. Isin piti oikein kysyä, monelta aamulla lähdin. Sikeäunisia kavereita.

Työpäivä oli oikein mukava. Asensimme jouluvalot ulko-oven eteen, palvelimme asiakkaita ja vaihdoimme kuulumisia. Kolmelta sitten lopulta lähdimme kukin tahoillemme. Itse ajoin suoraan Ison Omenan jouluavajaisiin, koska pojat olivat sinne linja-autolla suunnaanneet. Olivat käyneet kuuntelemassa Anssi Kelaa ja moikkaamassa joulupukkia.

Roope ja joulupukki.

Ihan muutaman pienen kauppa-asian hoidimme porukalla ja käväisimme vielä lähtiinsä hakemassa maitoa. Omenassa kyllä näkyy selvästi metrotyömaa. Ensimmäinen parkkihalli oli aivan täynnä ja toiseenkin sain jonotella tovin jos toisenkin. Onneksi löysin pienen rakosen, johon auton tuikkasin. Metrotyömaan takia kun osa parkkihallista on pois käytöstä.

Roope autoilee omenassa.

Silmät kiiluen.

Omenasta ajelimme Pohjois-Helsinkiin, sillä päätin tehdä vielä pikkaisen hyvää. Vein vielä yhteen perheeseen jouluapua. Pitkään juttelin perheen äidin kanssa ja kuuntelin perheen tarinaa. Ei voi muuta sanoa kuin, että monenlaisia ihmisikohtaloita sitä on. Täytyy ihmetellen ja kunnioittaen nostaa hattua ihmisille, jotka selviävät niin monista haasteista ja vastoinkäymisistä. Monesti mietin, selviäisinkö itse. Joskus kyllä tuntuu, että osan kontolle siunantuu aivan liikaa koettelemuksia ja vastoinkäymisiä. Kovasti tsemppiä toivotan kaikille heille. Ihminen on kyllä tarvittaessa uskomattoman sisukas ja kestävä.

Tuleva malli esittelee uutta kerrastoon.

Kotona Roope tahtoi pukeutua heti uuteen rakettipukuun. Ostimme nimittäin pojalle uuden kerraston. Ettei voi kuvitellakaan, kuinka innoissaan voi pieni mies olla uusista vaatteistaan. Oikein mallin elein kaveri poseerasi kameralle, kun oli ensin itse pukenut uudet kuteet päälle. Ihana pikkumies.

Poseeraus.

Kuin kaikki olivat saaneet kotivaatteet päälle, kauppaostokset oli purettu ja pyykkikone laitettu pyörimään, teimme sokeritonta ranskalaista suklaamoussea. Ajattelin nimittäin tehdä kyseistä jälkkäriä joulupöytään jälkiruoaksi. Nyt päätin sitten tehdä testiverion. Roope ainakin ihastui hyytymättömään mousseen ja nuoli taikinavälineet kovin innokkaasti. 

Ja näin poseerataan.

Ihan catwalk-meininkiä.

Kun jälkkäri oli saatu jääkaappiin hyytymään, aloittivat pojat pitsanvalmistuksen. Roope keskittyi lähinnä syömään isin kokatessa. Jossakin vaiheessa kokkailuita äiti kävi pesemässä Ellun hampaat ja suuntasi löylyihin. Roope kävi välillä äitiä tervehtimässä, mutta ei vielä malttanut tulla seuraksi. Kokkaaminen kun on niin kivaa.

Kokkipojat.

Roope ilmoitti, että Nukku-Matti on jo tulossa meille. Kohta siis varmaan siirrymme kaikki untenmailla. Yhden päivän saamme huilia ja sitten arki taas jatkuu. Ehkä tässä joulun lähestyessä pahin kiire töissä kuitenkin helpottaa. Huomenna kuitenkin levätään. Ensin nukutaan pitkään ja loppupäivä mennään fiiliksen mukaan. Oikein leppoisaa lauantai-iltaa ja suloisen seesteistä sunnuntaita teille! Joko teillä muuten on lunta?